Pokkaa

Pokkaa

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Uusi tulokas

Tässä taloudessa kokoonpanoon on tullut muutosta ja sitä myötä koirien roolit on jaettu uudelleen. Taloon asteli kauon haaveissa ja toiveissa ollut dalmatiankoira täyttämään kasvatuskoirakokelaan suuria saappaita, samalla tehden PK-juttuja. Pilkukas sujahti laumaan muitta mutkitta ja on kyllä  positiivinen yllätys pitkään paimenten kanssa touhunnelle ohjaajallekkin.

Pokka kävi alkuvuodesta läpivalaisussa uudemman kerran, kun alkoi rasituksen jälkeen ontumaan nyt vaihteeksi etujalkaa. Rintarangasta löydöksenä neljä alkavaa spondaripiikkiä, muutoin koira etupäästä priimaa. Nyt Pokalla entisestään on joutunut miettimään rasituksen määrää, jotta kroppa pysyy menossa mukana, mutta pääkoppa saa toimintaa. Tällä hetkellä Pokka on kyllä ollut tyytyväinen lyhempiin ja rennompiin lenkkeihin. Käytän sitä paljon yksin lenkillä ja tuollehan se on vain laatuaikaa. :) Pihan vahtimista selän kankeus ei onneksi estä, sen poistaminen tuon elämästä taitaisi olla tällä hetkellä kaamein asia. ;)

Pinnan kanssa on yritetty vääntää tottista, mikä onkin mennyt hyvään suuntaan. Tekniikka on hyvä, mutta fiiliksen kanssa vielä kikkaillaan, että osattais muuallakin kuin kotona. Tällä hetkellä tuntuu, että joku siellä pääkopassa on losahtamaisillaan kohilleen ajatustyön kanssa, mutta annetaan aikaa. :) Maastoja käytiin jo esineiden osalta testailemassa ja toteamassa, että on meillä aikamoinen työmaa tällekkin kaudelle luvassa, eipähän lopu tekeminen kesken. :) Pinnalle ei ole asetettu kisaamistavoitteita tällekkään vuotta, sillä ihan _vielä_ ei olla siinä pisteessä, että kyettäs ne kisatilanteet handlaamaan ilman epävarmuuksia. Tälle vuotta kuitenkin ajattelin raahata tuota aktiivisesti mätsäreihin ja ehkä jopa rallymölleihin, jotta opitaan käyttäytymään niissä "oikeissakin" tilanteissa, mitä kohti tähdätään. Treeneissä Pinna on kyllä välillä niin tuulella käyvä narttu, mutta kotona kun se kääriytyy mun kainaloon sohvalle, niin en oikein voi tuntea mitään muuta kuin onnellisuutta ja kiitollisuutta, että mulla on tuollane koira. Siinä on jotain sellaista, mitä on hyvin vaikea selittää. <3

Kuoma. Pilkukas pikkuinen Kuoma. Tyyppi on harjoitellut nuorisotyötä mun mukana töissä ja käynyt harjoittelemassa esineiden etsintää. Intoa löytyy yhdessä tekemiseen, mutta se on sitten eri asia, osaako ohjaaja työstää tätäkään tyyppiä sille parhaimmalla tavalla! :D Tarkoitus ois nyt viettää töistä kesälomaa ja kasvaa syksyyn, jolloin katsellaan työjuttuja uudemman kerran. Muutoin Kuoma elää ihan tavallista aktiivista koiran elämää, Pinnan ohella reeneissä pyörien. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti