Mennyt vuosi

On se aika vuodesta, kun on aika nitoa nippuun mennyt vuosi ja suunnata katseet kohti tulevaa vuotta. Se on ihan oven takana ja ovi odottaa vaan avaamista sisältäen jos jonkin moisia seikkailuja sellaiselle, joka on valmis ne ottamaan vastaan. Ja mehän ollaan!

Pokan vuosi alkoi keväällä aktiivisesti reenien merkeissä ja jäljen makuun päästiin jo oikein mukavasti. Joskin Pokan terveys tuli vastaan aktiiviselle reenaamiselle ja oli asetettava parhaan ystävän terveys pientenkin tavotteiden edelle. Pokka oli pitempään ollut jumissa ja pidentyneet jumit oli erittäin vaikea alkaa hoitamaan kireästä kropasta. Selkä oli kovin juntturassa ja reeni pahensi asiaa.Välillä rankemman lenkin jälkeen Pokka laahasi toista takasta perässä ja liikkui todella kankeasti. Tällöin se sai kipulääkettä.

Kesälle sain Pokalle peruutusajan kroppansa hoitoon. Hetkellinen apu saatiin, mutta selkä oireili edelleen. Pokan selkä on kuvattu kaksi kertaa, enkä nähnyt
vaihtoehtona lähteä heti kuvaamaan sitä uudestaan. Meidän onneksemme Kokkolassa aloitti uusi jäsenkorjaaja, jolle sain Pokalle ajan. Oikomon Laura on Pokkaa käsitellyt nyt säännöllisesti ja Pokan vointi on ollut parempana. Pokka pystyy normaalisiti lenkkeilemään irti ja rallattelemaan koirakavereiden kanssa, ainoastaan pitkäaikainen jäljestäminen ja tottistelu saa tuon todella jumiin. Lenkit pyrin katsomaan niin, että Pokalle tule liikaa rasitusta esim. kunnon vetolenkit, hiekkakuopilla juoksentelu. Nyt jäsenkorjaajalla käyntien aikana Pokka ei ole enää ontunut, eikä sen ole tarvinnut syödä kipulääkettä. Ahkera kehonhuolto ja back on track ovat auttaneet! Katsellaan oireiden mukaan uusinta kuvien tarvetta myöhemmin. Kunhan mun paras ystävä saa elää koiran arvoista elämää kivuttomasti ja nauttien, niin se riittää. Tällä hetkellä Pokka näyttää siltä, että omasta mielestään hän on hyvin ansaitulla varhaiseläkkeellä. Hää nauttii kun saa nukkua sohvalla ja vahtia pihaa hamaan tappiin asti. Se on hänen tärkeä tehtävä.

Pinnan kanssa ollaan edetty reenien osalta hyvin maltillisesti, joskin reenattu on. Meille löytyi hyvä hakuporukka, joten hupsista vaan, malinoissillehan piti käydä ostamassa rulla, jotta saadaan jossain vaiheessa sille ilmaisukin. Terävyytensä vuoksi Pinnalle haku on tehnyt erittäin hyvää ja hakuporukka osaa olla tuon tyyppisen koiran kanssa, mikäs sen parempaa. Samainen porukka reenaa myös viestiä, joten sekin tulee sitten lajivalikoimaan ensi vuonna. Pinna on älyttömän nopea koira, joten ihan mielenkiinnolla lähdetään kyllä kokeilemaan kyseistä lajia!

Jälkiä käytiin myös ajamassa oikein menestyksekkäästi. Tällä hetkellä ollaan pysytty visusti nurmella/pellolla. Taidettiin kerran käydä kokeilemassa metsäjälkeä, mutta koska haluan vaatia tarkkuutta, niin pysytään ainakin alkuun pellolla ja kun nameja saadaan vähemmäksi, niin katsotaan sitä metsään siirtymistä sitten. Metsäjälki tulee olemaan meidän laji myös. Pinna on kyllä osoittanut hyvät nenänkäytön taidot, joten mielellään sen kanssa jatkaa noita lajeja. 
  
Lumien tultua käytiin testailemassa vetovaljaita ja näyttäisi tyypillä olevan ihan hyvä draivi tuohon vetoonkin! :) Tarkoitus olisi jossain vaiheessa ihan kisoihin asti, kuka lie sitten kuskin roolissa. ;)


Ja mikä parasta, Pinna kuvattiin täysin terveeksi! Kennelliitolta tuli tuomioksi A/A, 0/0, LTV0, VA0 ja sillähän pärjää. Nyt kelpaa harrastaa. 

Ensi vuosi saa lähteä käyntiin ihan omalla painollaan. Pinnan kanssa keskitytään perus olemiseen ja tehdään vetoreenejä. Lumien sulamista tottakai odotellaan kuumeisesti, mutta koen, että tällainen talvitauko tekee erityisen hyvää Pinnan henkiselle kasvulle. Tauko tekee terää ja ensi kautta kohti lähdetään hyvällä motivaatiolla ja asenteella. Meillä ei ole mihinkään kiire ja mikä parasta, niin mä osaan nauttia matkasta. Pinnan kanssa on niin mukava tuusailla. Ja kaiken lisäksi, se on vielä mun oma. :) 

Pokan kanssa mennään ihan terveyden mukaan. Mulle riittää se, että tyyppi luo mulle turvallisen olon ja saa hyvän elämän. Mitään niin terapeuttista en tiiä, kuin Pokan tuoksu. Se ei edes haise koiralle, vaan se tuoksuu jollekkin erityiselle. Tuon turkkia kun rapsuttaa, niin siinä kaikkoaa murheet, niin pienet kuin suuretkin. Toivon sille monta monta tervettä vuotta vielä. <3

Päätökseksi on turha tehdä lupauksia ja pyrkiä tihentämään postaustahtia, vaan postailen silloin kun siltä tuntuu tai ei tunnu. Facebook ja insta päivittyy hiukan useammin. Niihin löydät tiesi tästä ja tästä!