Uusi tulokas

Tässä taloudessa kokoonpanoon on tullut muutosta ja sitä myötä koirien roolit on jaettu uudelleen. Taloon asteli kauon haaveissa ja toiveissa ollut dalmatiankoira täyttämään kasvatuskoirakokelaan suuria saappaita, samalla tehden PK-juttuja. Pilkukas sujahti laumaan muitta mutkitta ja on kyllä  positiivinen yllätys pitkään paimenten kanssa touhunnelle ohjaajallekkin.

Pokka kävi alkuvuodesta läpivalaisussa uudemman kerran, kun alkoi rasituksen jälkeen ontumaan nyt vaihteeksi etujalkaa. Rintarangasta löydöksenä neljä alkavaa spondaripiikkiä, muutoin koira etupäästä priimaa. Nyt Pokalla entisestään on joutunut miettimään rasituksen määrää, jotta kroppa pysyy menossa mukana, mutta pääkoppa saa toimintaa. Tällä hetkellä Pokka on kyllä ollut tyytyväinen lyhempiin ja rennompiin lenkkeihin. Käytän sitä paljon yksin lenkillä ja tuollehan se on vain laatuaikaa. :) Pihan vahtimista selän kankeus ei onneksi estä, sen poistaminen tuon elämästä taitaisi olla tällä hetkellä kaamein asia. ;)

Pinnan kanssa on yritetty vääntää tottista, mikä onkin mennyt hyvään suuntaan. Tekniikka on hyvä, mutta fiiliksen kanssa vielä kikkaillaan, että osattais muuallakin kuin kotona. Tällä hetkellä tuntuu, että joku siellä pääkopassa on losahtamaisillaan kohilleen ajatustyön kanssa, mutta annetaan aikaa. :) Maastoja käytiin jo esineiden osalta testailemassa ja toteamassa, että on meillä aikamoinen työmaa tällekkin kaudelle luvassa, eipähän lopu tekeminen kesken. :) Pinnalle ei ole asetettu kisaamistavoitteita tällekkään vuotta, sillä ihan _vielä_ ei olla siinä pisteessä, että kyettäs ne kisatilanteet handlaamaan ilman epävarmuuksia. Tälle vuotta kuitenkin ajattelin raahata tuota aktiivisesti mätsäreihin ja ehkä jopa rallymölleihin, jotta opitaan käyttäytymään niissä "oikeissakin" tilanteissa, mitä kohti tähdätään. Treeneissä Pinna on kyllä välillä niin tuulella käyvä narttu, mutta kotona kun se kääriytyy mun kainaloon sohvalle, niin en oikein voi tuntea mitään muuta kuin onnellisuutta ja kiitollisuutta, että mulla on tuollane koira. Siinä on jotain sellaista, mitä on hyvin vaikea selittää. <3

Kuoma. Pilkukas pikkuinen Kuoma. Tyyppi on harjoitellut nuorisotyötä mun mukana töissä ja käynyt harjoittelemassa esineiden etsintää. Intoa löytyy yhdessä tekemiseen, mutta se on sitten eri asia, osaako ohjaaja työstää tätäkään tyyppiä sille parhaimmalla tavalla! :D Tarkoitus ois nyt viettää töistä kesälomaa ja kasvaa syksyyn, jolloin katsellaan työjuttuja uudemman kerran. Muutoin Kuoma elää ihan tavallista aktiivista koiran elämää, Pinnan ohella reeneissä pyörien. :)

Talvea kohti

Niin se vain kesä mennä vierähti hujauksessa ohi! Treenimäärien suhteen ei välttämättä hirveästi hehkutella, mutta laadun suhteen senkin edestä. Pinnalle muodostunut selkeä käsitys siitä, mitä hakuillessa ja mestäjäljellä kuuluisi tehdä . Talven aikana tarkoitus aloittaa rullailmaisun opettaminen, nyt kun vihdoin noutokin alkaa mennä eteenpäin. Eihän sitä noutamiseksi vielä sanota, mutta nyt se sentään tuo tavaroita/kapulaa käskystä mulleppäin. :D Jäljellä ilmaisee kepit+purkit tarvittaessa pienellä muistutuksella, mutta kyllä niistä selkeesti sillä joku käry on. Tottiksessa sitten ollaanki menty suuri harppaus eteenpäin ja alkaa tytöllä löytyä asennetta tekemiseen. Vielä on kovin vaiheessa, mutta eiköhän siitä hyvä tule :)

5 - vuotias Mölli<3

Talvea kohti mennään ja Pinna kyllä tarvisi ehdottomasti jatkoa näille ryhmätreeneille. Talvisin suurin ongelma on omat työajat, jonka vuoksi viikolla treenaaminen porukalla on mahdotonta. Pinna on kehittynyt kyllä huimasti eikä sen terävyys ole enää niin ongelmallista. Se reagoi edelleen äkkinäisiin tilanteisiin, joissa se ei ole käskyn alla. Se ei vaan jotenkin osaa käsitellä niitä yksin. No, tähän onneksi se on alkanut hienosti ottamaan sitä apua itsenäisesti multa - kun tulee jännä paikka, niin parempi vaan tukeutua muhun, niin päästään tilanteesta yli yhessä. Toisaalta tuo talven henkinen kasvu ja huilaus treeneistä voisi tehdä ihan hyvääkin. Ihan tekemättömänähän me ei kuitenkaan olla, sillä tehdään ulkona ja sisällä se mitä pystytään ja se mitä keritään. Tarkoitus olisi kyllä päästä ainakin vierailemaan muutamissa hallitreeneissä, ylläpitää ja tarjota kokemuksia.



Pokan ja Pinnan välit on edelleen hyvät. Tulevat juttuun ja nauttivat toistensa seurasta. Välillä Pokka on ollut sisällä äkäisemmän oloinen leluista tai luista, johtuen varmasti siitä, että nyt loppu kesästä alkaen Pokalla tuo vanhuus on näyttänyt tulevan aika nopeasti päälle. Se ei tahdo enää jaksaa pitkiä lenkkejä vaikeassa maastossa - enemmän se tykkäisi juosta vapaana sen 45 min ja nukkua loppu päivän sohvalla. Välillä tietenkin käydä vahvimassa vähän pihaa ja haistelemassa ilmaa, mutta muutoin se on ollut tyytyväinen elämäänsä. Kunhan se saa olla mukana. Ja paljon oon sitä hyödyntänykki Pinnan koulutuksessa, koska Pokka on niin hyvä näyttämään Pinnalle mallia ja olemaan häiriönä.

Molemmat koirat on käyny aktiivisesti jäsenkorjaajan luona korjauttamassa rankaansa ja Pinna on ollutkin nyt hyvässä kunnossa ja rentoutui hyvin käsittelyyn. :) Pokalla taas hieman vaikeampi kausi meneillään, kun oli niin jumissa viime kerran jäljiltä. Onneksi nyt seuraava aika sille on hieman lyhyemmän ajan sisällä, ettei kerkeisi mennä niin pahaan kuntoon. Luustokuvat silläkin odottaa, kunhan Pinna menee virallisiin selkäkuviin, mutta se saa nyt ainakin vielä vuoden odottaa. Eihän tuon Pokan selkä voi olla luustollisesti enää priimaa, mutta miten se tieto mitä siellä on vaikuttaa tähän elämään, mitä nyt eletään? Ei mitenkään. Oireiden mukaan eletään jo muutenkin ja mikäli oireet pahenee niin paljon, ettei se voi elää enää normaalia aktiivisen koiran elämää, niin, että sen pääkoppa siitä kärsii, niin sitten se menee kuviin ja tehdään päätökset sitten sen mukaan.

Suurin muutos meidän arkeen taisi nyt tulla pari viikkoa sitten, kun Pinna kävi leikkuupöydällä jättäen hyvästit juoksuille ja tuleville masennuskausille. Leikkaus meni hyvin ja Pinna sai hyvää ja asiantuntevaa, ammattimaista hoitoa. Haava on parantunut hyvin ilman komplikaatioita. Haavapukua ei tarvitse enää käyttää, mutta vielä tovi vietetään hieman rauhallisempaa elämää, Pinnan ehdoilla. Omasta mielestään tuo olisi ollut valmis hommiin ja lenkkeihin jo seuraavana päivänä leikkauksesta, ei siis hirveän kipeä ole ollut. Vähän alkaa näkyä jo toimettomana olo, mutta aika hyvin tuo malinois on pääkoppansa pitänyt toipumisen tässä vaiheessa. Innolla kyllä odotan ensi vuotta, kun juoksut ei ole enää haittana meidän elämässä saatika harrastamisessa. Saapa nähä kuinka tuo leikkaus vaikuttaa Pinnan mieleen. Positiiviset ajatukset ainakin tähän saakka, katsotaan mikä tilanne vuoden päästä! :D

Missä mennään

C. Henna Koskela

Treenien osalta kesä on pyörähtänyt käyntiin oikein mallikkaasti. Ollaan treenattu ahkerasti
hakua/raunioita ja tottista, muutamalla jäljelläkin ehditty piipahtamaan. Pinnalla on monessa suhteessa tapahtunut positiivista henkistä kasvua ja reenit on pystytty vetämään ihan uudelle tasolle - enää ei olla niissä pentutreeneissä. Kaikissa lajeissa tuntuis motivaatiota ja moottoria olevan ja työt tehdään sata lasissa. On se vaan huippu tyttö <3

Juhannus me vietettiin ahkerasti treeraillen. Maastot menee mallikkaasti, mutta tottikseen ohjaaja kaipaa neuvoja, kuinka tällaista terävää tyttöä ohjataan. Onneksi tähänkin "pulmaan" saadaan varmasti hyviä neuvoja, sillä saatiin Pinnan kanssa koirapaikka Susanna Korrin tottissemmaan! Odotan kyllä niin innolla ja toivon, että Pinna näyttää kaikki kummallisuutensa, niin päästään tarttumaan niihin asioihin hyvissä ajoin!

Arki menee molempien koirien kanssa hyvin. Pokka on käynyt viikon hoidossa mun porukoilla ja tuli sieltä kotiin hyvin lenkitettynä, harjattuna ja jopa pestynä! :D Kotia päästessä oltiin kyllä niin väsynyttä poikaa, kun maalla oli joutunut ihan oikeisiin vahtitoimiin, kun oli pitänyt kaupustelijat pitää tontilta loitolla. (Ja heillehän riittää, että pihalla makaa saksanpaimenkoira, niin kääntyvät samantein) Pokka viettää paljon aikaa mun porukoilla myös pihalla loikoillen narussa kiinni ja odottaen, josko joku tulis heittelemään palloa. Malinoissiahan ei moinen remmi pitelisi, vaan se syötäisiin poikki viidessa sekunnissa, mutta Pågen on hieman yksinkertainen, eikä ole koskaan yrittänytkään karata remmistä.

C. Henna Koskela

Edelleen nämä kaksi tulee hyvin juttuun ja ovat kyllä kuin paita ja peppu. Joskin, kyllähän malinoisin ja sakemannin leikit ovat hieman erilaiset, joten Pokka käy lenkillä mun reenikaverin sakemannin kanssa ja heidän kotkotuksiaan katsellessa kyllä huomaa, että nyt oikeen äly ja väläys liikenteessä. Pinnan lenkkeillessä muiden koirien kanssa, se käyttäytyy aika välinpitämättömästi ja vain harvat koirat saavat sen kunnolla leikkimään. Hitaasti lämpeävä pieni tosikko!


Koirat on varmaan onnellisia kun juhannus on juhlittu ja palataan edes hetkeksi arkeen. Meillä koirat viihtyy hyvin kotona yksin ja selvästi kaipaavat jo sellaista yksin oloa, varsinkin Pinna katselee mun suuntaan aika usein kun oon kotona, jotta pitäisikö hänen olla valppaana. Pokka osaa kyllä ottaa lepoa, silloin kun hän sitä kaipaa.. :D Vanhus <3 On ollut niin paljon äksöniä kun on käynyt vieraita ja oltu reeneissä, että ensi viikon saa hyvillä mielin ottaa lepiä ja lauantaina suunnataan kohti Sieviä ja Korrin seminaaria! Sitten alkaiski kirjoittajalla loma, miten tämä määrä koiria oikein riittää tähän treeni-intoon? :D

C. Henna Koskela

Tavotteita tulevalle kaudelle

Kevät tekee tuloaan kovaa kyytiä ja maastoreenitkin on vihdoin tässäkin huushollissa saatu pyöräytettyä käyntiin. Molemmille muistuteltu hakua ja esineitä, eiköhän tässä pääse piakkoin myös jäljelle!

Pinnan tavoitteena tulevalla kaudella on oppia lähinnä uusia juttuja ja tehdä paljon asioita häiriössä. Syvennytään jo luotuihin pohjiin ja yritetään mennä reeneissä eteenpäin. Tarkoituksena mennä tottiksessa ja tokossa niin paljon eteenpäin kun vain kyetään. Haussa pidetään yllä motivaatiota ja opetellaan käyttämään sitä nenää, eikä vain juoksemaan täysiä. ;) Juoksemisesta päästäänkin tähän uuteen aluevaltaukseen, nimittäin viestiin, sitä olisi tarkoitus aloitella myös. Jäljen osalta varmaan keskitytään niiden pohjien vahvistamiseen ja pyritään vähentämään jäljeltä ruokaa ja tehdään hieman haasvampia jälkiä. Ilmaisujen opettamiset niin hakuun kuin jäljellekkin olen ajatellut jättää ihan talvelle.. Esineiden osalta seuraava etappi olisi noutaminen käskystä, jotta sen pystyisi yhdistämään esineille. Kyllähän se leikkiessä lelua tuo luokse minkä kerkeää, mutte esineillä se ympäristö vie kuus nolla voiton, joten tämän kanssa saa hieman miettiä, kuinka toimitaan. Taitaa vielä monessakin jutussa ruoka viedä lelusta vielä voiton.. :o

Muuten yritään hyvään hallintaan niin reeneissä kuin arjessakin ja katsotaan uudestaan missä ollaan menossa myöhemmin kesällä. Onpas ihana listailla hieman tavotteita, sillä päätöksestä tuota papparaista (eihän 5-vuotias ole vielä mikään pappa, mutta Poppanen on alkanut käyttäytymään hieman höprähtäneesti, niin suottakoon hänelle aikainen vanheneminen ja arvoisensa lempinimi.) kohtaan, olen tullut siihen tulokseen, että se saa jäädä nyt ansaitulle varhaiseläkkeelle. Sen selkä ei enää kestä sitä määrää reeniä, mitä kisoihin tähtäävälle tarvittaisiin. Se kestää sen, että se näyttää Pinnalle mallia, kuinka haetaan esineitä ja ukkoja, se tekee sitä sen verran, että pääkoppa pysyy kasassa. Vaikka, kyllähän se väsyttää eniten itsensä siinä, että tekee meilä 24/7 vahtihommia. Ulos pitää päästä joka päivä vähintään muutamaksi tunniksi ihan vain makoilemaan ja vartioimaan pihaa. Joten Pokan osalta kisailut on nyt kisailtu. Muutenhan se saa menossa olla mukana ihan oman vointinsa mukaan ja onneksi tähän asti selkä ei ole estänyt muuta kuin liiallista treeniä ja raskaampaa liikuntaa.

Aina kiire kumpi ehtii ensin!

Lenkit ja reenit tehty, nyt kelpaa höllää!

Hoidanko omaa osuuttani?

Eilen Kantoluoto kävi kouluttamassa meidän reeniporukkaa Evijärvellä. Harmikseni Pinnalla juuri juoksut, eikä se oikein ole toimintakykyinen pöksyt jalassa, joten tyydyin vain kuunteluoppilaan rooliin. Ehdottomasti yritän joskus päästä koirapaikalle Pinnan kanssa!

Olen käynyt kuuntelemassa Kantoluotoa aiemminkin ja viimeksi taisin todeta hänen neuvojensa olevan avain meidän ongelmiin Pokan kanssa ja toivoin, että Pokkakin pääsisi joskus koirapaikalle. No, tämän jälkeen Pokan selkä on alkanut oireilemaan ja olen heittänyt kirveen kaivoon tuon kanssa tavoitteellisesta harrastamisesta useampaan otteeseen. Eilinenkään luento ei pettänyt, vaan entistä enemmän rupesin ajattelemaan o m a a toimintaa koirieni kanssa. Hoidanko sittenkään sitä omaa osuuttani reenatessa tai muutenkaan ylipäätään? 

Mietin koko pitkän matkan Pokan pentuaikoihin ja totesin, etten ole luottanut siihen, niin kuin olisi pitänyt. En ole antanut sille mahdollisuutta hoitaa omaa tonttia, huolehtia siitä, että se tulisi hoidetuksi. Olen tarjoillut kaiken liian valmiiksi, mutta samalla vaatinut liikoja, jopa sellaisistakin asioista, joita sille ei ole opetettu. Harmittaa ihan hirveästi, etten ole osannut, enkä varmasti osaa vieläkään, viedä sitä eteenpäin niin, että sen vahvuudet pääsisivät oikeuksiinsa. Minun käsiini tuon koiran moottorihan on ihan riittävä, mutta mikä niissä omissa ajatuksissa oikein on solmussa, kun ajautuu tähän pisteeseen? Ei ole tyytyväinen mihinkään, pitäisi olla parempi, tehdä enemmän sitä ja tätä.. Paineistaa koiraa. Kiertää kehää. Ja soppa on valmis. Ohjaaja möhlii oman osuutensa niin hyvin, eikä anna koiralle tilaa hoitaa omaansa, koira alkaa huomaamaan, että pitää paikata ohjaajan paikkaa, kun tämä ei pysty sitä hoitamaan. Ohjaajaa alkaa ärsyttää koiran käytös ja mistä se koiran käytös, mikä niin kovin ohjaajaa ärsyttää johtuu. No, ohjaajasta.

Voitto !

Oma mieli on tällä hetkellä niin solmussa, että sen avaamista ei ole vielä edes aloitettu. Olen jäänyt kiinni epäonnistumisiin, huonommuuden tunteeseen ja olen ottanut liikaa neuvoja ihmisiltä, joiden mielestä koirani on paska. Ja aivan syyttä - tiedän, mutta helpompi sanottu kuin tehty. Kynnys lähteä Pokan kanssa treenaamaan/kentillä on ihan älyttömän korkea. Olen katsonut reilummaksi Pokalle jättää menemättä sellaisiin tilanteisiin, joissa en pysty hoitamaan omaa tonttiani, ollaan kierretty ongelmaa. Olen tehnyt ongelman sinne, missä sitä ei ole ja nyt niitä ongelmia on vaikka missä. Eniten omassa päässäni.
Kun sen solmun vain saisi auki. Antaisi koiralle mahdollisuuden yrittää oman terveytensä ehdoilla. Tiedän, ettei ne tulokset tee kumpaakaan meistä onnellisemmaksi, mutta tämän hetkinen tilanne on kaihertanut mieltäni viimeiset vuodet ja aika ajoin se palaa kaivelemaan mieleni sopukoita. Ennen minä olin Pokalle se keskipiste, nykyisin se on mieheni. Haluaisin pystyä korjaamaan aiheutettua vahinkoa ja olemaan edes hieman lähempänä parempaa suhdetta ja toimivaa yhteistyötä kuin se on nyt.

Mietin, kuinka tämä mieleni solmu vaikuttaa myös suhteen luomiseen Pinnan kanssa ja vaikuttaahan se. Tietoisesti jätin Pinnan kasvamaan talveksi, koska on niin hitaasti kehittyvä - meillä ei ole kiire. Mutta hoenko tätä vielä silloinkin, kun koira on viisi? Pinna on osoittanut kypsymisen merkkejä nyt vuoden vaihteessa ja tänään päätin antaa sille mahdollisuuden hoitaa oma tonttinsa. Treeni ei ollut täydellinen - eikä pitänytkään, sillä lähdimme kentälle oppimaan yhdessä. Täytyy sanoa, että ensimmäisiksi häiriötreeneiksi tottiksessa hoidimme molemmat osuutemme hyvin arvosanoin. Aluksi oli Pinnan vaikea ymmärtää, ettei kaverin kanssa olla tultu leikkimään, mutta hetken päästä Pinna hoksaski, että ohjaajan kanssa on paljon mukavempaa. Ohjaajaa tätyy kehua kyllä oman tonttinsa täyttämisestä ja malttinsa säilyttämisestä! Loppuun otettiin vielä suoria hakupistoja ja vaikka hommaa riittää, niin voin ainakin todeta tauon tehneen hyvää Pinnan pääkopalle kuin ohjaajan ajatuksillekkin, mutta nyt me ollaan valmiita. Valmiita kouluttamaan ja yrittämään. Jos ja kun kaadutaan, niin noustaan ylös - yhdessä.

Ehkei siis Pokan kanssa tavoitella taivaalta kuuta, mutta mä voisin uskaltaa. Antaa sille mahdollisuuden olla hyvä ja olla siihen tyytyväinen. Ei väliä, osallistutaanko mätsäreihin, vienkö sen luonnetestiin vai vieraillaanko Kodin terrassa, kunhan ylitetään itsemme ja saadaan mahdollisuus onnistua. Kaikkea en onneksi ole onnistunut pilaamaan Pokan kanssa. Sillä on edelleen intoa touhuilla mun kanssa. Sillä on hyviä ominaisuuksia ja se on antanut paljon anteeksi ohjaajan kokemattomuudelle. Onhan se sentään mun ensimmäinen kunnon harrastuskoira. Sen piti olla projektin roolissa, lähteä multa eteen päin, mutta jäikin mun kokemattomiin käsiin toimittamaan ensimmäisen harrastuskoiran virkaa, ehkä jopa sitä vaikeinta roolia täyttämään. Omalta osaltaan Pokka on täyttänyt mun kaikki odotukset ja joskus mun tavoite oli vain päästä koiran kanssa kisaamaan ja niin pääsinkin! Olen niin kiitollinen Pokalle kaikesta, mitä se on mun elämään tuonut ja mitä se on mulle opettanut. Mä olen saanut Pokan kautta mun yhden parhaimmista ystävistä <3 Nyt on aika kirjoittaa tarinalle sen arvoinen loppu ja nauttia niistä hyvistä jutuista. Tuu jo Pokka kotiin, mulla on niin ikävä sua. <3 (Ens viikolla! <3)

Pokka otti silloisen nuoren projektinkin vastaan hyvin!

Mun paras ystävä <3

Elämää yhden koiran kanssa

Otsikko kertookin kaiken, mutta onneksi se on vain väliaikaista. Vaikkakin väliaikaisestikin se on hyvin outoa ja jopa liiankin helppoa. Kun on tottunut siihen, että talossa asuu myös yksi enemmän ja vähemmän hääräävä iso saksanpainajainen, niin kyllähän se on outoa, kun se yli kuukauden päivät taloudestamme on poissa.

Pinna siis aloitteli juoksujaan ja hyvissä ajoin veimme Pokan mun porukoille hoitoon. Lähdemme miehen kanssa reissuun, jonka vuoksi haemme Pokan kotiin vasta sieltä kotiuduttuamme. Pinna menee siksi aikaa hoitoon mun kaverille.

Pinna on juoksuillessaan toihuillut hieman vetojuttuja ja näyttäähän tuo ihan yksinkin sujuvan, ilman kaveria vierellä! Kyllä siitä vielä kisakoira tehään. ;) Muutenpa ei olla juurikaan juoksujen aikana tehty mitään kummepaa. Hieman välillä itse hämmästyy siihen todellisuuteen, kuinka kesken kaikki on. Onneksi kevät tekee kovaa kyytiä tuloaan ja hyvä, että päästiin noista juoksuista nyt eroon, niin voidaankin keskittyä koko kesä kunnolla reenailuun! :)

Pinnan vetoreeni löytyy täältä !

Vetoa

Tänään käytiin koirain kanssa hieman hiihtelemässä! Pinna on kokeillut vetojuttuja pyörän ja potkurin edessä muutamia kertoja niin, että ollaan menty lyhyttä matkaa ja totuteltu takana kulkevaan kulkupeliin. Muutama motiveto tyynylle ollaan otettu ja kyllähän tuo tuntu touhusta tykkäävän.

Pokalla taas veto on jäänyt selkäoireilujen takia vähemmälle, joten nyt päätin lähteä kokeilemaan mitäkä ne tykkää touhusta, Hieman riskillä jotku ikivanhat sukset jalkaan ja lämppäämään sekä itseä, että koiria. Mies toimi jäniksenä. Hyvin tuntui löytyvän draivia molemmilta! Erityisen iloinen olen siitä, että koirat ihan huvikseenkin lähtivät menemään kohti tyhjää ja kun käännyttiin miestä kohti, niin Pokka pisti vauhiksi. Selkeesti sillä on ajatus siitä, että sinne pitää mennä ja kovaa! Pinnalle Pokan läsnäolo vieressä on varmasti oikein mainio treenityyli opetella asioista, sillä se on kova tyttö mallioppimaan. Osaa se Pokka näköjään jossain asiassa antaa hyvääkin esimerkkiä nuoremmalle. ;)


Tarkoitus ei ollut ottaa mitään muuta kuin motireeniä ja muutaman kerran, mutta hieman vahingossa tuli otettua noita suuntiakin kertaukseen. Pokkahan suunnat osaa ja oikein taitavasti tottelikin käskyjä. Pinnan ollessa edessä, ei sen kantti riitä puskea toista kääntymään, vaan joutu hieman tsemppaamaan, että kääntää myös Pinnan, jolla tietenkään ollut vielä mitään käsitystä suunnista. Se olisi puskenut varmaan metsään, ellei Pokka olisi ollut näyttämässä suuntaa.

Huomenna otetaan sitten liikunnan rankkuuden osalta hieman iisimmin.

Kovasti tekisi mieli jo lopettaa tämä talvitaukoilu reenien osalta (sisällä ja takapihalla tehty ainoostaan pieniä juttuja kuten kosketusalustaa, merkin kiertoa, kapulan pitoa, kaukoja, sivulle tuloja, seuraamista ja leikkimistä...niin ja perus sosiaalistamista edelleen pitkin kaupunkia.) mutta odotetaan nyt vielä hetki. Sitten jaksaa taas koira ja ohjaaja painaa keväästä syksyyn täysillä, kun on maltettu talvi taukoilla. :)

Pinna 14 kk